Työpuvussa, housut on kyllä ihan normaalit, vaikka kuvassa oudolta näyttääkin...
In my scrubs. The pants are normal, even though they seem weird in the picture...
23.3.08
Nyt on sitten kaksi työpäivää takanapäin, ja ei voi muuta sanoa kuin että mielenkiintoista on! Mutta myös surullista. Näillä lapsilla on vaikka mitä vaivoja, täällähän serkukset menevät keskenään naimisiin, ja kun niin on jo tehty monien sukupolvien ajan, ei se ole mikään ihme. Täällä kuulemma näkee kaikkea semmoista mitä muualla ei näe. Tämä sairaalahan on erikoissairaala eikä meidän pediatria-salissa tehdä paljon tavallisia leikkauksia, vaan pääsääntöisesti isoja ja hankalia leikkauksia, joita ei muissa sairaaloissa tällä pystytä tekemään. Sairaala on myös erikoistunut syövän hoitoon, joten paljon laitetaan lapsille portteja solunsalpaajahoitoja varten.
Mun tiimissä on Hongkongilainen ”liideri”, joka on ollut täällä jo 20 vuotta. Sitten on Libanonilainen nainen, Jordanialainen mies ja Malesialainen nainen, joka on mun ohjaaja. Osastolla työskentelle aika paljon länsimaalaisia, tällä hetkellä olen ainoa Skandinaavi. Yleensä on kolme hoitajaa instrumenttipuolella salissa, ja tekemistä kyllä riittää, jollei leikkaus ole hirveän pitkä. Kahden hoitajan pitää laskea kaikki instrumentit, ja paperityötä on paljon, tiedot laitetaan paperille ja tietokoneelle. Ja puhelin soi koko ajan! Juuri ennen leikkauksen alkua, kun on jo peitelty ja kirurgit on paikalla, tehdään ”time-out”. Kaikki kuuntelee kun passari latelee potilaan ”Sairaala-reksiterinumeron” (joka on se tärkein millä potilas tunnistetaan, samannimisiä on paljon) ja suunnitellun leikkauksen sekä leikkauspuolen ja onko allergioita. Jos nämä asiat pitävät paikkansa, voi leikkaus alkaa. Monen, varsinkin vanhemman, potilaan syntymäaika on 1.1, koska se päivä annetaan yleensä jos ei tiedä milloin on syntynyt. Potilaat allekirjoittavat myös leikkausluvan, jos he eivät osaa kirjoittaa, niin silloin he laittavat peukalonjäljen. Leikkauslupa on myös tarkistettava ennen leikkausta, ja että siinä lukee samat kuin leikkauslistassa. Siinä on myös oltava lääkärin ja todistajan allekirjoitus. Muslimilla on oltava muslimi todistaja ja jos todistaja on nainen, pitää heitä olla kaksi! Mutta jos kirurgit ilmoittavat että tekevät jonkin lisätoimenpiteen tai muuttavat toimenpidettä, kun potilas on jo salissa, muuttavat he sen vain siihen lupaan…
Leikkauksissa on yleensä 1-2 assistenttiä, joten tylsää tulee olemaan, sitten kun osaa hommat. Sairaalassa vallitsee AORNin (amerikkalainen leikkausalihoitajienjärjestö, jonka standardien mukana jenkeissä tehdään töitä, ja ovat todella korkeat, osittain tiukemmat säännöt kuin Suomessa, mutta osittain Suomessa on tiukemmat) standardit, mutta kyllä täällä hutiloidaan vaikka kuinka paljon. Paloturvallisuus syistä (!!!!) käsidesinfektio-aineita ei saa pitää saleissa, niitä siis täällä kyllä on, mutta harvakseltaan. Käsiä pitäisi koko ajan olla pesemässä, mutta salissa ei ole edes lavuaaria. Kahden salin välissä on aina käsienpesuhuone, joten pitää mennä sinne huoneeseen pesemään kädet. Lähin käsihuuhde on käytävällä, parin salin päässä, jossa kyllä käyn ajoittain sitä laittamassa, kosteuttaa hieman käsiä. Mun kädet on jo nyt ihan kuivat koppurat, joten jo 2 päivän jälkeen en pese käsiä niin usein kuin pitäisi. Mutta ei muutkaan sitä tee. Pesen vain joka potilaan jälkeen ja jos kosken ilman hanskoja johonkin likaiseen. (Ja tietysti ennen ja jälkeen syönnin ja vessassa käynnin jälkeen!) Vihkisormusta saa pitää kädessä, paitsi silloin kun on instrumenteissä (steriilinä hoitajana), mutta mä en saa pitää kaulakorua, koska se oli liian lyhyt ja näkyi kaula-aukosta! Kenkien päällä pitää käyttää kengänsuojuksia - hiostaa ja on liukasta ja myssyt ovat kauheita ”leipurinmyssyjä”. Kypärämyssyjä on myös, joten täytyy opetella taittelemaan niistä kiva myssy ja käyttää niitä. Passari pesee potilaan, kirurgi peittelee hoitajan avustuksella. Kirurgit, ainakin meidän salissa, auttavat hoitajia kaeräämään kamoja kasaan leikkauksen jä
lkeen, hakevat sängyn jne. Tietysti he myös laittavat potilaan oikeaan leikkausasentoon ja ovat aina paikalla!
Positiivisena asiana meidän ei tarvitse siivota, vaan täällä on siivoojat jotka siivoavat pinnat ja lattiat leikkausten välillä, niin kuin Suomessakin. Päivystää eikä yötyötä tarvitse tehdä, koska halukkaita on niin paljon. Ylitöitä saa tehdä paljon jos haluaa, salit menevät usein yli. Mun harmiksi keisarinleikkaukset tehdään synnärillä, mutta kuulemma siellä on pulaa päivystäjistä, joten voisin ehkä päivystää siellä silloin tällöin, jonkin ajan kuluttua.
P.S. Kävin juuri uimassa. Klo on 20.15, ulkona 28 astetta ja meidän pikkualtaan lämpötila varmaankin pari astetta enemmän!
23.3.08
I’ve now worked now for two days, and all I can say is – it’s very interesting! But also very sad. These children have every imaginable disease, because of cousins having married cousins for generations. As the hospital is a tertiary referreal hospital, we hardly do any rutine paediatric cases, w edo big and difficult operations that are not done in another hospitals in the Kingdom. The hospital is specialized in oncology, so we do put in a lot of Port-a-caths and Hickmann lines also.
My teamleader is from Hong Kong and she’s been here for 20 years! We also have a Lebanese female, a Jordanian male and my preceptor is Malesian. There’s quite a lot of westerners working at the OR. Usually there’s 3 people on the scrub side, which is needed during short operations as there’s so much paperwork. Most things go in the computer as well as on the paper… They also have ”time-out”, the circulator calls it when it’s draped and ready and the surgeons are present. She states the patients medicalrecord number, procedure, side and allergies. Everybody will listen and agree and then they can procede with the operation.
The AORN standards rule the hospital, but they’re not followed to 100%. My biggest problem is the fact that alcohol handrub is not allowed inside the theatres, because of fire hazard (!!!) At least in Finland and Sweden you will find alcohol handrub in every single theatre and very close to the anaesthesia machine! So, the hands have to be washed all the time and there’s not even a sink in the room. The closest alcohol handrub is in the hallway, a few theatres away. Only after 2 days I’m not washing my hands as often as I should (or as often as I would use the hand rub at home) as my hands are VERY dry already.
The circulator preps the patient and the surgeon drapes with the assitance of the scrub nurse. At home it’s also the circulator who preps, but the scrubnurse will drape the patient. But the surgeons here, at least in thsi theatre are very helpful. They will help the scrub nurse clear her things and get the patients bed. They are positioning the patient and you don’t have to wait for them!
We also have cleaners who will come and clean the surfaces and the floor between each case, just like home! I don’t have to do nights and on-calls, as there’s so many willing to do them. A lot of theatres run over each day, so a lot of owertime can be done. unfortunately the c-sections are done in the delivery ward, but apparently they’re short of on-call staff, so maybe I can do that occasionally, after a while.
P.S. I just went for a swim. It’s 8.15 pm, the outside temperature is 28c and the water in our little pool is probably a few degrees above that!
No comments:
Post a Comment