As’salaam Aleikum

Näkymä makuhuoneen ikkunasta-kuin vankila!
The view from my bedroom window-like prison!

As’salaam Aleikum (tervehdys; "rauha olkoon kanssanne")

8.3.07 –Naistenpäivä!

Nyt on jo puolitoista viikkoa takanapäin, ja hyvin menee edelleen! Uusi työviikko alkoi tänään, viikonloppuhan on täällä torstai ja perjantai.
Saavuimme myöhään torstain vastaisena yönä, Turkish Airwaysillä. Jo Helsingin terminaalissa olimme kauhuissamme: parinkymmenen mustalaisen porukka oli tulossa samaan koneeseen... No, se on iso kone, ajattelimme, istumme varmaan kaukana heistä. Ja niin me mentiin paikoillemme viimeiselle riville-ja ketkä istuvat vieressä ja edessä-no ne mustalaiset tietysti! Mutta he olivatkin ihan mukavia ja käyttäytyivät kunnolla, taas tuli oltua ennakkoluuloinen... Lentoemännät ja stuertit sen sijaan tupakoivat koneen vessassa-valitus on vielä tekemättä!
Lentokentällä sairaalan edustajat olivat vastassa, eikä tarvinnut jonottaa, vaan meidät otettiin suoraan passintarkastuksen läpi. Sairaalalla on jopa oma pieni toimisto kentällä, jossa saimme kämppämme avaimet. Iloksemme huomasimme Merjan kanssa pääsevämme samaan kämppään. Sitten matkalaukkumme läpivalaistiin taas, mutta ei tarkastettu. Viime kerrallakaan mun laukkuja ei koskaan tarkastettu.
Kämppämme sijaitsee sairaala-alueen laidalla, sairaalaan on n 10-15 min kävelymatka, tietä ei tarvitse ylittää onneksi (ajavathan he kuin hullut täällä), vaan tien ali menee tunneli, joka on VAIN naisille! Meidän kompleksissa (D-kompleksi) on 10 kaksikerroksista taloa, yhdessä kerroksessa on 3 asuntoa. Meidän kompleksissa on oma pieni uima-allas ja pieni kuntosali. Sairaalan ja meidän asuinkompleksin välillä on iso asuinalue, MCV, jossa on kaksikerroksisia rivitaloja, joihin kuuluu puutarha. MCV;ssä on iso uima-allas, hyppytelineineen. Sitten sairaalassa on vielä kunnon, maksullinen, kuntosali ja iso uima-allas, joka on talvisin lämmitetty. Aluettamme vartijoidaan tarkasti. Meitä ympäröi pari metriä korkea betoniaita ja sen päällä pari metriä piikkilankaa. Valvontakameroita on myös ajoittain aidalla. Aidan ulkopuolella on vielä betoniporsaita, noin metrin-parin päässä aidasta. Portilla vartioi monta vartijaa, yksi hiekkasäkki-bunkkerissa konekiväärin kanssa. Toivottavasti hänestä saa ottaa joskus valokuvan. Eli turvallisesti täällä eletään. Kun tullaan taksilla (joka on todella halpaa ja joita käytetään aina kun ollaan liikkeellä) niin useasti vartijat tarkistavat takakonttiin ja joskus jopa nokka pellin alle! Niin, paitsi eilen kun käytiin ruokakaupassa, ei tarvittu ottaa taksia, vaan kaupalla oli ilmainen kuljetus meidän sairaalan hlökunnalle, kuten kuulemma parilla muullakin kaupalla!
Me asutaan siis Merjan kanssa kaksistaan, alakerran asunnossa. Meillä on omat makuhuoneet kylpyhuoneineen, pieni keittiö jossa on astainpesukone ja mikro, siis hellan ym lisäksi. Meillä on myös iso olohuone/ruokailuhuone ja kodinhoitohuone jossa on pesukone ja kuivuri! Meitä odotti jääkaappi ja pöytä täynnä ruokaa kuin saavuimme, kaikki tarvittava oli. Paitsi etsimme jonkinaikaa astioita: kattilat ym löytyi muttei lautasia, laseja ja aterimia. No, löytyihän ne lopulta: vaatekaapista, kannellisesta likapyykkikorista... Eipä tullut heti mieleen etsiä sieltä! Kummallakin oli nimittäin omat astiat ja meidän tuli järjestää kämpän tarkastus, jossa tarkistettiin että oltiin saatu kaikki mitä pitikin ja myös kämpän kunto tarkistettiin, jotta voivat sitten laskuttaa kaikesta mitä tuhoaa vuoden aikana