Serkut naimisiin / Cousin weddings

Tiellä sairaalan ulkopuolella
On the road outside the hospital

28.3.2008

Nyt on taas perjantai ja viikonloppu pian ohi. Ensimmäinen työviikko oli mielenkiintoinen, mutta raskas. Toivottavasti ensi viikolla on helpompaa, vaikka alankin silloin instrumentoimaan, mutta asiat alkaa jo olla paljon tutumpia. Monet on sanonut että ole päässyt hyvään ”tiimiin” ja siltä kyllä vaikuttaa. Hoitohenkilökunta on mukava ja kirurgitkin, yhtä lukuun ottamatta, vaikuttavat kanssa ihan mukavilta. Vaikka aikaistahan se vielä on sanoa. Mun salissa tehdään vain lastenkirurgiaa, kuin muissa saleissa tehdään kahta tai kolmeakin erikoisalaa. Eikä täällä pidetä pahemmin eroa puhtaista ja vähemmän puhtaista saleista. Meidänkin salissa piti yksi päivä olla molemminpuolinen polviproteesi, kun meidän lista loppui aikaisin, vaikka meillä siis leikataan myös lasten urologisia leikkauksia. Yhdessä salissa leikataan ortoa ja hampaita, toisessa neuroa ja kolorektaalia.
Meillä on 15 salia ja instrumenttipuolella on 86 hoitajaa. Joten osasto on iso. Täällä tehdään mm maksan- ja munuaistensiirtoja, luuydinsiirtoja, silmiä, korvia ja plastiikkakirurgiaa, mutta ei esim tavallista yleiskirurgiaa. Rintakirurgiaa ja kilpirauhasleikkauskia kylläkin. Ja tietysti täällä tehdään paljon syöpäleikkauksia, tämä sairaalahan on erikoistunut syövän hoitoon.
Meidän tiimin jordanialainen mieshoitaja on menossa naimisiin serkkunsa kanssa elokuussa, avioliitto on siis järjestetty. Me ollaan juteltu paljon ja on aika liikuttavaa, miten ”teiniä” heidän suhteensa on, vaikka tämä mies täyttää 30v. Lapsena he ovat toki tosiaan tavannut, sitten tytön perhe muutti Kuwaitiin. Nyt he ovat olleet kihloissa viime kesästä, mutta eivät saa tavata toisiaan. heillä on valokuvat toisistaan ja mies kertoi että tyttö pitää välillä hänen valokuvansa kädestä kiinni! Häät ovat elokuussa, ja vaikka Jordaniassa voi järjestää yhteishäät, pitävät he silti erilliset juhlat miehille ja naisille. Tämä mies maksaa juhlan, ja vieraita tulee n 200-300. Ruokaa ei tarjota, mutta virvokkeita ja naposteltavaa ja bändi on, ainakin naisvieraille. Rohkaistun sitten kyselemään, kun oltiin aikamme juteltu ja kun olin ihaillut hänen kihlasormustaankin, että eikö häntä pelota mennä serkkunsa kanssa naimisiin, kun hän joka päivä näkee työssään näitä lapsia joilla on näitä synnynnäisiä vaivoja. Hän sanoi, että he ovat tehneet joitain verikokeita, ei toki kromosomitestejä, mutta joitakin kuitenkin, en tiedä mitä. Ja että hänen morsiamen isä on Kuwaitilainen, joten eivät ole niin läheistä sukua kuin nämä saudit, jotka ovat naineet serkkujaan monien sukupolvien ajan. Mies myös kertoi, että kun hänen vaimonsa muuttaa tänne Saudeihin, haluaa tämä jäädä kotiin, vaikka opettajana voisikin työskennellä, ja miehensäkin mielestä saisi työskennellä, jos haluaisi.
Luin eilen lehdestä, että kuningas on hyväksynyt suosituksen (huom, siis suosituksen), että nämä jotka vihkivät pareja, Mazoot, eivät vihi pareja joiden lapset luultavasti saisivat synnynnäisiä vammoja. Joten on täälläkin sitten tajuttu tämä asia, mutta vie varmaan vielä monta sukupolvea ennen kuin muutos näkyy.


28.3.2008

It’s Friday again, and the weekend is soon ower. Last week was very interesting, and also very tireing. Hopefully this week will be a bit easier, though I’m starting to scrub. At least I know now how to things are done. Many people have said that I’ve got a good team. And I do think so as well. The nursing staff are very nice, an the surgeons, except one, seem as well, though it is, of course, way too early to tell. We only do paediatric surgery in my theatre, in some theatres they do two or three different specialities.
We have 15 theatres and a staff of 86 on the scrubside, so it’s a big department. We do, among other things; neuro, colorectal, plastics, dental, liver-and kidney-transplants and bonemarrow transplants. And of course, a lot of oncological surgeries, as this hospital is specialized in oncology. General surgery is not done, apart from thyroids and breasts.
The Jordanian male nurse from my team, is getting married to his cousin. The marriage is arranged, of course. I wondered if it doesn't scare him to marry his cousin, as he sees all these congenital diseases at work every day. He says it's okay, as they are not as intermerried as the saudis are and his fiancees father is from another counrty.even though they have been engaged since last summer, they are not allowed to see each other.
I read in the papers yesterday, that the king has approved a RECOMMENDATION that the Mazoos, the registrars that wed the people, should not wed people who will probably have children with congenital disorders. It’s good that they do aknowledge it here, but I’ll assume it’ll take generations untiul we’ll se the change.