Tapaaminen Saudityyliin / Meeting the Saudi way

Sensuroitu bikini-nainen uimapatja-paketin kyljessä!
A censored woman in a bikini on the cover of a airmattress box.

2.5.2007

Ihan käsittämätöntä että nyt on jo toukokuu! Lomaan on enää alle 2kk! Vappu jotenkin meni ohi huomaamatta, olisihan sitä voinut tehdä simaa, perunasalaattia ja munkkeja, mutta tajusin vapun tulevan vasta aatonaattona…
Aika laiskaksi täällä on tullut ruuan laiton suhteen. Syön joka päivä töissä ruokalassa kahdesta syystä; a: se on niin halpaa ja helppoa (ruokala on ihan meidän osaston vieressä) ja b: meillä ei ole ruokapöytiä eikä astioita osastolla. Ja kun tauko on 45 min, menee se aika nopeammin kun käy ruokalassa. Ruokalan ongelma on se että ruokaa on lähes aina samaa, vaikka joka päivä onkin n 4-5 lajia josta valita. Mutta salaattipöydässä on paljon todella hyviä vihanneksia joilla täytän puoli lautasellista, sitten otan yleensä lisäksi 2 kananpalaa ja arabialaisen leivän. Lisäksi vielä 0.5l pullo vettä ja hedelmä jälkiruoaksi, ja kaikki tämä maksaa alle 2 euroa! Riisiä on aina, 2 tai 3 tavalla tehtyä. Välillä on paistettuja perunoita, mutta ne on yleensä kovia sisältä. Välillä on pastaa, mutta se maistuu aina samalle, siinä on joku tomaatti-oliivi kastike. Lammas maistuu kauhealle ja naudanliha on ylipehmeää, aivan hirveätä. Kala on joko mautonta tai liian mausteista ja yleensä kuorrutettu ja uppopaistettu. Joskus on spagettia ja jauhelihakastiketta tai mussakaa, ne on suurin piirtein ainoat mitä syön kanan lisäksi. Joten pikkuhiljaa täällä laihtuu, ihan tekemättä asialle mitään!
Mutta keskiviikko-aamuisin meillä on osasto-tunti, ja sen jälkeen jää yleensä sen verran aikaa, että ehtii käydä ruokalassa aamupalalla. Siellä on kaikkea; paahtoleipää, munia, makkaroita ja amerikkalaisia pannukakkuja! Niitä minä syön sitten keskiviikko-aamuisin, vaahterasiirapin kanssa, nam! Ja tuon tankkauksen kyllä tarvii, keskiviikot ovat meidän ”liukuhihnapäiviä”, silloin tehdään n 7-9 leikkausta 4-5h. Keskiviikkoisin lääkäreiden suista ei kuulu muuta kuin tuo ”jalla, jalla”. Tänäkin keskiviikkona tehtiin vauhdilla 6 leikkausta, ja mitä saatiin bonukseksi; munuaisen siirto. Että kyllä kannatti…
Täällä sairaalassa on vähän rennompi pukukoodi kuin ulkopuolella, ne joilla ei ole työvaatteita, esim sihteerit, saavat olla löysissä, pitkähihaisissa, peittävissä vaatteissa. Mutta viimeaikoina jotkut ovat pukeutuneet vähemmän sääntöjen mukaan, ja sairaalan ”johtaja” tai vast on puuttunut asiaan. Osastoille on laitettu muistutuksia ja hän on jopa lähettänyt ihmisiä kotiin, omalla ajalla, vaihtamaan vaatteet! Pari päivää sitten kun kävin ruokatunnilla postitushuoneessa tuli vastaan isokokoinen nainen jolla oli erittäin tiukat caprihousut ja pitkähihainen, mutta erittäin tiukka ja lyhyt paita. Pisti heti silmiin. Ja niin monelle muullekkin, kaikki tuijottivat häntä, joka ei huomannut mitään kun naputteli kännykkäänsä. Tajusin että nyt on kuun loppu (joka kuun ensimmäinen lauantai alkaa orientaatio uusille, ja tänne saavutaan usein 2-5 päivää ennen, joista maksetaan palkkaa!), hän on siis joku uusi joka ei ole vielä ostanut kaapua, eikä hän ole tajunnut, mitä löysät, peittävät vaatteet tarkoittaa!
Keskiviikkona lähdin töitten jälkeen ostoksille, enhän ollut shoppaillut ainakaan viikkoon! Olen lähettänyt Suomeen lähes suomalaisen kk palkan (verojen jälkeen) verran rahaa, palkkapäivä on viikon kuluttua ja edelleen on ihan tarpeeksi rahaa jäljellä! Rukousaika oli vielä meneillään ja jäin odottamaan kaupan ulkopuolelle. Siinä seisoi myös nuori saudityttö, jolla oli kasvot peitetty, vain silmät näkyivät. Pian auto, jossa oli 2 nuorta miestä, ajoi viereen ja jäi tuijottamaan tyttöä. Kun he eivät siitä lähteneet, menin seisomaan tytön eteen, sanoin että seison tässä edessä. Tyttö oli kyllä koko ajan kääntynyt kauppaa päin, mutta auto heijastui ikkunasta. Pian auto lähti ja tyttö sanoi kiitos. Mutta ei kestänyt kauaa, kun auto tuli taas, ja taas menin hänen eteen seisomaan. Nyt auto parkkeerasi ruutuun eikä lähtenyt mihinkään. N 5 min jälkeen poika tuli autosta ja rupesi toistamaan puhelinnumeroaan kovaan ääneen. Ja olin ihan varman että tyttö toisti numeroa, kasvohuivi liikkui siihen malliin! Tässä minä kuvittelin tekeväni palveluksen tälle tytölle, mutta itse asiassa olinkin ”paikallisen” tapaamisen tiellä. Ja eihän tyttö tietenkään voinut sitä mulle myöntää! Kun viimeksi olin täällä, oltiin käyty 3 belgialaisen kanssa ravintolassa syömässä. Kun palattiin taksilla, ja jouduttiin kaikki 4 istumaan takapenkillä, meitä jostain syystä hihitytti kauhesti. Ja, kun pysähdyttiin liikennevaloihin, niin yks kaks viereisestä autosta jotkut Saudit näytti meille isoa paperia, jossa oli puhelinnumero. Näin he siis tapaavat vastakkaisen sukupuolen edustajia täällä!


2.5.2008

It’s already May, I cannot believe it! There’s less than 2 months to go to my vacation!
I’ve become a quite lazy cook here. I eat at the hospital cafeteria every day, partly because it’s so cheap and next door to our unit, partly because we don’t have any tables or utensils in our break-room. The problem with the cafeteria is that the food is always the same, even though there ’s 4-5 different dishes to choose from. But the vegetables are good and fresh, so I usually load half the plate with those and then usually 2 pieces of chicken, arabic bread, 0.5l bottle of water and a fruit. And this costs me less than 2 euros! So, Im actually losing weight here, with no effort! There’s always rice, made 2 or 3 different ways. Sometimes they have fried potatoes, but they are usually hard on the inside. And sometimes pasta, but it always has the same tomato-olive sauce. The lamb tastes horrible and the beef is over cooked and tastes weird. The fish is either tasteless or too spicy, and always deepfried. Sometimes there’s spaghetti bolognese or mussaka, which I like.
But on Wednesday mornings we have in-services. After those, we usually have a little bit of time to go to the cafeteria for breakfast. They have everything; toast, eggs, sausages and pancakes! I eat pancakes with maplesyrup every time. And that is needed, as Wednesdays are our ”conveyerbelt days”, when we usually do 7-9 cases in 4-5 hours. The only thing you’ll hear the doctors say on Wednesdays are ”yalla, yalla”. This Wednesday we did 6 cases very hurriedly, and what do we get as a bonus; a kidney transplant. Well worth the stress…
The dress code at the hospital is a little less strict than on the outside. Those who don’t wear uniform (like secretaries) can wear long, covering, loose fitting clothes. But lately some people have been dressed in too short or thight clothes and the hospital director or somebody similar, have been sending people home, during their own time, to change! The other day I was walking in the hospital and this, quite heavy, woman was walking towards me. She was wearing very thight cropped pants (capris) and a longsleeved, but short and thight shirt. Everybody was staring at her, but she didn’t notice as she was texting with her phone. I realized, that as it’s the end of the month, she must be new, and hadn’t got an abaya yet. Every first Saturday of the month the orientation for new staff begins. And usually they arrive 3-5 days before, and getting paid for these days!
On Wednesday I went shopping after work. But it was still prayertime, and I had to wait outside the shop. There was also a young Saudigirl waiting. Her face was covered, but her eyes were visible. Suddenly a car with young men stopped and started to stare at her, even though she was facing the shop windows. They wouldn’t leave and I went to stand in front of her. After a while they left and she said thanks. But then they came again, and parked this time. I went to stand in front of her again, and after approx 5 mins a guy got out of the car and started to recite his phone number loudly. And I realized that she was repeating it, by the way her facecovering moved. Here I thought I was doing her a favor, but was actually coming in between young people meeting, the Saudi way! But, obviously, she couldn’t admit that to me. Last time I was in Saudi I’d been out on dinner with 3 Belgian girls (miss you guys, not the same here without you!), and we all had to squeeze into the back seat of a taxi. We were giggling, for some reason, and when we stopped at a traffic light, the Saudi guys in the car next to us held up a paper with their phone number. So, this is how they meet here!