Tavallinen työpäivä...

22.1.2009

Eilen istuin 1,5 h tuntia sairaalan matkatoimistossa, koska piti vahvistaa lentolippu Suomeen. Mä siis pääsin helpolla. jotkut työkaverit on istunut siellä 3h!!! Ihan älytöntä. Onneksi me saadaan tehdä se työaikana kun meillä on päivätyö, osastolaiset joutuvat hoitamaan näitä asioita omalla ajalla. Sairaalan matkatoimisto, jota kautta pitää hoitaa kaikki sairaalan maksamat liput, on ollut hidas ennenkin, eikä siellä ole mitään numero systeemiä jonotukselle. Nyt Saudien lentoyhtiö on muuttanut varausjärjestelmää, ja kaikki joilla on sen lentoyhtiön lippu on joutunut käymään uudestaan vahvistamassa lippunsa. Suurin piirtein puoli sairaalaa…
Mun yksi kaveri on munuaisen-siirto koordinaattori. Eilen olin salissa jossa oli munuaisen siirto, ja tämä kaveri oli siellä. Suurin osa Saudien elinsiirroista tulee eläviltä sukulaisilta, joko saavat munuaisen tai sitten osan maksaa (enpä tiennyt että maksa kasvaa takaisin kun siitä ottaa osan!). Mutta tämä oli edellisenä iltana toisesta sairaalasta haettu kuolleen munuainen. Koordinaattori oli ollut kotona klo 00.30 aikaan ja klo 5.45 oli tullut soitto että nyt sitten sairaalaan tekemään siirto. Mutta kun hän tuli paikalle ei leikkurissa ollut valmista koska oli joku väärinkäsitys ja neurokirurginen leikkaus oli käynnissä, eikä anestesialääkäri suostunut kutsumaan kakkospäivystäjää, vaikka hoitajia olisi tarvittaessa saatu. Potilas oli lopulta salissa vasta klo 8.30 aikaan ja koordinaattori oli aika vihainen koska oli joutunut olla sairaalassa, nälkäisenä, turhaan pari tuntia! Tilanne meni kyllä selvitystilaan, koska munuainenhan säilyy vain tietyn ajan jäässä. Mutta koordinaattori kertoi että tämä potilas, joka tämän munuaisen sai, ei ollut elinsiirto-listan kärjessä, hän vaan oli todella VIP. Ei sentään kuninkaallinen, mutta varmaan aika lähellä heitä. Että näin täällä!
Päivän viimeinen leikkaus oli todella sairas (ASA 3,5 ;-) ) potilas, joka olisi tarvinnut teho-paikan nukutuksen jälkeen. Teho paikkaa ei ollut, joten kirurgi sanoi tekevänsä potilaalle keskuslaskimokatetrin ja A-V fistelin (valtimo ja laskimo yhdistetty kädessä dialyysireitiksi) laitto hemodialyysiä varten. Onneksi leikkaus meni yliajalle, eikä mun tarvinnut tehdä ylitöitä, joten ei tarvinnut olla mukana tässä leikkauksessa. Koska paikallispuudutus leikkauksessa ei ole anestesia-lääkäri paikalla, vaikka potilas olisi kuinka huonokuntoinen, ei anestesia teknikkokaan suostunut olemaan salissa. Joten erittäin sairaalla potilaalla ei ollut ilmeisesti mitään valvontalaitteita. Osastolla potilaalle oli laitettu tippa vasempaan käteen, jonka kirurgi käski poistamaan, koska se oli leikkausalueella. Uutta tippaa ei ilmeisesti laitettu. Nämä hoitajat, jotka saliin jäivät, eivät ”uskaltaneet” sanoa kirurgia vastaan, mutta jos tälle potilaalle jotain tapahtuu, ovat he varmasti myös vastuussa. Onneksi mun ja yhden toisen länsimaalaisen hoitajan ei tarvinnut jäädä saliin tappelemaan, ei oltaisi moiseen suostuttu. Tieto lisää tuskaa, ja suurin osa hoitajista täällä ei tajua anestesiapuolesta hölkäsen pöläystä, joten eivät varmasti edes olleet tietoisia riskeistä! Tänään lähden viikon lomalle, mutta täytyy kysyä lomalta palattua mun Intialaiselta työkaverilta, joka saliin jäi, että miten meni.
Tänään ei töissä ollut tarpeeksi käsitelineitä, lampunkahvoja, lakanoita, pyykkipussja eikä oikean kokoisia lateksittomia hanskoja! Yksi maailman rikkaimmista maista, yksi maailman rikkaimmista sairaaloista ja välineitä ei ole tarpeeksi. Ja kuningas lahjoitti pari päivää sitten miljardi dollaria palestiinalaisille. Käsitelineitä ei ole 2 joka saliin, niin kuin pitäisi, niitä aina etsitään ja haetaan. Onneksi ei usein niitä meidän lasten salissa tarvita (suurin osa meidän potilaista on keskosvauvoja – n 6v). Siivoojat siivoavat salin, mutta jos pyykkipusseja ei ole, MEIDÄN pitää niistä soittaa avustajalle joka niitä tuo, siivoojat eivät soita. Lakanat täytetään vaan kerran päivässä, AINA pitää iltapäivällä soittaa ja sanoa että taas on loppu!
Kun olin pukukopilla kotiin lähdössä, yksi malesialainen kertoi että kaikki hänen vaatteensa, kännykkänsä ja kukkaro oli otettu hänen pukukaapista pois. Onneksi kännykkää ja kukkaroa ei vielä ollut ehditty varastaa (yksi työkaveri oli pari viikkoa sitten unohtanut avaimen pukukaapin lukkoon, n 300 euroa oli viety). Toinen työkaveri osasi kertoa, että tuo kaappihan on ollut hammashoitajien käytössä jo vuosia, heillä varmaan on avain, olivat sinä päivänä tehneet hammaskirurgiaa. Miten idioottimaista ottaa toisen tavarat kaapista noin vain, sen sijaan että kysyisi joltain että mites tämä asia nyt on. Vain Saudeissa työkaverit ovat täysin itsekeskeisiä ja ajattelemattomia!