Edge of the World

28.8.2008

Puoli vuotta täynnä täällä, uskomatonta! Kohta voi taas ruveta stressaamaan sitä että piti tehdä sitä tai tätä, ja TAAS aika loppuu kesken, kuten kävi Englannissa töissä ollessa, en koskaan ”ehtinyt” Oxfordiin. Tai kun olin Ruotsin länsirannikolla töissä ja kävin vain pikaisesti Göteborgissa opintopäivillä vaikka olisin siihenkin kaupunkiin halunnut paremmin tutustua!

Viimeksi mua jäi Saudeista vaivaamaan se etten päässyt ”maailman reunalle”, eli aavikolle paikalle jonka nimi on Edge of the world. Mutta viime torstaina pääsin vihdoin sinne. Me lähdettiin neljällä katumaasturilla liikkeelle klo 7 aikaan aamulla, koska päivällä on auringossa edelleen n 50 astetta! Matka kesti yhden bensa-asema pysähdyksen kanssa n 2 tuntia, josta puolet tiellä ja puolet aavikolla ”off-road”. Kun me saavuttiin aavikolle me tytöt heitettiin heti abayat pois päältä ja jotkut meni auton rattiin! Kuoppaisen matkan aikana nähtiin tietysti paljon kameleita ja vuohiakin. Yksi auto ylikuumeni hieman ennen määränpäätä, mutta jäi näköetäisyydelle. Sen takiahan aavikolle ei koskaan kannata lähteä yhdellä autolla liikkeelle, sillä jos auto sinne hyytyy ja vesi loppuu, niin se on sitten ”masalama” (hyvästi). Kännykäthän eivät siellä myöskään toimi.

Jotkut olivat käyneet pari viikkoa sitten ajelemalla mönkijällä ja joku idiootti Saudi oli vienyt roskansa aavikolle (niin kuin täällä näyttää olevan tapana) pick-up autollansa ja jäänyt hiekkadyyniin jumiin. Kaverit olivat sitten yrittäneet auttaa Saudin liikkeille, mutta eivät olleet onnistunut, kai se äijä sitten lopulta sai joltain beduiinilta apua…

Nähtiin myös matkan aikana monta beduiini leiriä, jossa oli pari telttaa ja aidattu alue jossa kameleita ja vuohia. Kun saavuimme perille oli maisemat upeat, oltiin todellakin reunalla, alas oli todella korkea pudotus ja ihmisiä on kuulemma tippunut sieltä alas ja kuollut. Jouduimme kävelemään jonkin matkaa mäkeä ylös jotta pääsisimme ”näköala paikalle”. Onneksi tuuli vähän, mutta kävely oli kyllä todella uuvuttava porottavassa auringonpaisteessa. Yhtä Irlantilaista tyttöä rupesi heikottamaan ja hän jäi odottamaan meitä muita. Kun oltiin tulossa takaisin jouduttiin kiipeämään ylös aika jyrkkää mäkeä ja vaikka olin juonut paljon vettä rupesi mua silti pyörryttämään. Kun pääsin tasanteelle kävin makaamaan ja olo helpotti.

Hajonnut auto lähti taas liikkeille ja lähdettiin kotiinpäin. Kaksi kertaa se vielä hyyty matkalla, mutta pojat saivat sen aina käyntiin. Vettä oli onneksi paljon mukana, joten saivat lisättyä sitä jäähdyttimeen. Inhottavaa oli taas laittaa abayat päälle kun saavuttiin tielle.

Tämä kuumuus on kyllä uskomaton. Pari viikkoa sitten kävelin töitten jälkeen n 300 m kauppaan ja ilmastoidussa kaupassa olin n 30 min. Kaupassa huomasin ettei mulla ollut käteistä, enkä päässyt taksilla kotiin. Koska ostoksia ei ollut ihan hirveästi ja sain suurimman osan reppuun, päätin kävellä vajaan kilometrin kotiin. Matkalla piti ylittää 3 vilkasta tietä, mikä on taitolaji sinänsä, kun autot ei väistä vaan kiihdyttävät kun yrittää ylittää tien. Kun tulin viimeiselle ylitykselle rupesi mua heikottamaan. Pääsin vaivoin tien yli ja sen toisella puolella oli onneksi yksi sairaalaan asuntokomplekseista ja menin sinne ilmastoituun aulaan huilaamaan ja juomaan! Siitä sitten jatkoin kotiin ja kyllä taas heikotti mutta onneksi pääsin kotiin asti. Aika hurjaa!

Viime marraskuussa oltiin Thaimaassa sademetsä-vaelluksella ja se oli kyllä kanssa aika hurja kokemus. Sadekausi oli juuri päättymäisillään, mutta viidakko oli vielä todella mutainen ja liukas. Ja iilimatoja oli ihan älyttömästi jotka tarttui kiinni ja rupesivat imemään verta. Yäk. Silloin me vaellettiin n 8 km 6 tunnissa ja oli todella rankkaa, lämpötila oli +35 astetta ja kosteusprosentti lähemmäs 100. Mutta siitäkin selvisin hengissä ;-)


28.8.2008

Six months in Saudi, unbelievable! Soon I can start to stress about time running out again and there ws so many things I planned to do… Like when I worked in the UK and I didn’t have ”time” to visit Oxford. Or when I was working on the west coast of Sweden and only managed to go to Gothenburg on a study day, even though it’a a city i’d like to explore more!

Last time I wa in Saudi I really wanted to go to a place in the desert called the ”Edge of the World”, but never had the chance to. But last Thursday we went there. We left Riyadh in four SUV:s at 7 am, as it’s still +50c in the sun during the day! The drive took about 2 hours, but it included a stop at a gas station. Half of the drive was off-road. As soon as we came to the desert, us girls threw off our abayas and some girls got driving the cars, as it’s forbidden. During the very bumpy ride we saw a lot of camels and goats. One of the cars got overheated just before we reached the edge. That’s why you should never drive in the desert with just one car, because if the car breaks down and you run out of water it’s ”masalama” (good-bye). The cell phones don’t obviously work in the desert either.

We also saw many beduin camps with a few tents and camels and goats fenced in. When we arrived to the edge the view was incredible. We were really on the edge, it was a long drop down and apparently people have fallen and died. We had to walk up a hill a bit on the way to the ”observation-place”. Luckily there was a little breeze but the walk was really hard in the exhausting heat. One Irish girl felt faint and decided to wait for us. When we were walking back we had to climb up a pretty steep hill and I started to feel faint as well, even though I had drunk a lot of water. When I got on top of the hill I lay down and it helped.

The broken down car got running again and we headed for home. It still broke down twice on the way, but luckily the guys got it working. When we reached the road it was back to reality and on with the abayas.